Toiveena lahjoista suurin
Simo ja Anne Hämäläinen tapasivat 7 vuotta sitten opiskelijoina Lappeenrannassa. He muuttivat yhteen, sitten pääkaupunkiseudulle ja ulkomaankomennuksen jälkeen pari päätti, että on aika vakiintua: ostaa asunto, mennä naimisiin ja perustaa perhe.
Olimme puhuneet lapsista jo pitkään, ja häiden jälkeen oli tarkoitus yrittää lasta mahdollisimman pian. Toisin kuitenkin kävi, sillä muutama viikko häistä sain kuulla sairastavani aggressiivista kohdunkaulan syöpää. Haaveet lapsesta vaihtuivat epätietoisuuteen, häämatka Afrikkaan hiljaiseen ajomatkaan Naistenklinikalle leikkaukseen. Olin onnekas siinä mielessä, ettei syöpä ollut levinnyt ja leikkaus riitti hoidoksi, mutta kohdunpoisto oli ainoa vaihtoehto, Anne kertoo. Diagnoosista kohdunpoistoleikkaukseen kului ainoastaan kolme viikkoa. Koska syöpä ei ollut ehtinyt levitä, ei sädehoitoa tarvittu ja näin Annen munasarjat säästyivät.
– Heti kun sain diagnoosin, mietimme, mitä tehdä. Yksi lapsuudenystäväni itse ehdotti, että hän ryhtyy meille sijaissynnyttäjäksi. Vastasin vain, että kiitos tarjouksesta, mutta se on Suomessa laitonta, Anne sanoo. Samana syyskuisena päivänä vuonna 2011, kun Anne pääsi sairaalasta, oli Helsingin Sanomissa juttu Valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan ETENEn sijaissynnytyksiä puoltavasta lausunnosta. – Rupesimme Simon kanssa miettimään, mitä tämä tarkoittaa. Hain vertaistukea Simpukan sivuilta ja siellä olikin jotain keskustelua, mutta se oli aika hajanaista. Ymmärrän, etteivät ihmiset halua puhua tästä omalla nimellään. Netissä on myös paljon väärää informaatiota. Ihmiset ovat niin herkkiä tuomitsemaan ja kritisoimaan. En ole kuullut mitään loukkaavampaa kuin kommentit, että jos lapsia ei saa tavallisesti, niin sitten niitä ei pitäisi saada ollenkaan, Anne puuskahtaa.
IT-alalla konsulttina työskentelevä 29-vuotias Anne ja markkinoinnissa toimiva 32-vuotias Simo ovat päättäneet tehdä jotain sen eteen, että sijaissynnytys sallittaisiin Suomessa jälleen. – Tämä ei ole vain paperilla pyörivä asia, vaan koskettaa ihan oikeita ihmisiä. Tuntuu voimattomalle, että muut tekevät päätöksiä ymmärtämättä niiden vaikutuksia. Sijaissynnytys on kuitenkin ollut Suomessa aiemmin sallittua eikä suuria ongelmakohtia ole ollut. Olemme miettineet, miten voimme omalta osaltamme edesauttaa, että se sallittaisiin. Ymmärrämme tietenkin myös, ettei tähän ole nopeita ratkaisuja, Anne kertoo.
Miten sijaissynnytys käytännössä pitäisi toteuttaa?
Anne ja Simo sanovat pohtineensa paljon sitä, miten sijaissynnytys tulisi käytännössä Suomessa toteuttaa. Heidän mielestään sijaissynnyttäjä voisi olla joko pariskunnan läheinen, kuten ystävä tai sukulainen, mutta myös tuntematon. He ovat itse kuitenkin enemmän tutun sijaissynnyttäjän kannalla. Sijaissynnyttäjänä toimiva lähiomainen tai ystävä mahdollistaisi sen, että raskautta olisi helpompi seurata läheltä, ja henkilö voisi myös olla osa perheen elämää synnytyksen jälkeen ja mukana ja tukena lapsen kasvaessa. Lähiomainen tarjoutuu heidän mukaansa sijaissynnyttäjäksi nimenomaan, koska haluaa auttaa. Luottamus läheiseen on myös suurempaa, ja näin sijaissynnytykseen liittyviä ongelmia olisi Annen ja Simon mielestä helpompi välttää.
Sijaissynnytykseen ryhtyville tulisi heidän mukaansa antaa neuvontaa ja valmennusta. – Tuleville vanhemmille pitäisi tarjota nykyistä adoptioneuvontaa vastaavaa valmennusta. Pitäisi myös varmistaa, että sijaiskantaja on soveltuva ja valmis, Simo toteaa. Anne lisää: – Myös sijaissynnyttäjän oma perhe tulee ottaa huomioon, niin että hänen lapsensa ymmärtävät, että äidin mahassa on vauva, mutta vauva ei muutakaan heille kotiin. Molemmat korostavat sitä, että prosessin tulee olla luvanvaraista ja osapuolet tulee arvioida tarkkaan. Pariskunnan mielestä tulevien vanhempien tulee maksaa hedelmöityshoidoista aiheutuvat kustannukset, mutta he eivät ole vielä miettineet, missä määrin tulevien vanhempien pitäisi korvata myös sijaissynnyttäjälle koituvia kustannuksia.
Hämäläiset ovat myös miettineet, kenelle sijaissynnytys tulisi sallia. – Mielestämme tämä mahdollisuus olisi ensisijaisesti heille, jotka eivät kohdun puuttumisen tai sairauden takia voi itse kantaa lasta, mutta ovat muuten kykeneväisiä tuottaman geneettisen perillisen. Toisaalta pariskunta pohtii, että sijaissynnytys tulisi periaatteessa voida sallia kaikille sellaisille, jotka katsotaan sopiviksi adoptiovanhemmiksi.
Riskit ja eettiset ongelmat
Sijaissynnytykseen liittyy useita eettisiä kysymyksiä ja riskejä, kuten sijaissynnyttäjään kohdistuva painostus tai se, ettei sijaissynnyttäjä halua luovuttaa lasta, etteivät lapsen biologiset vanhemmat lopulta halua ottaa lasta tai että Suomesta tulee mahdollisen uuden lain myötä kohdunvuokrausturismin kohdemaa. Anne ja Simo korostavat sitä, että sijaissynnyttäjän terveys on ilman muuta tärkeämpää kuin syntymättömän lapsen, eli jos raskaus vaarantaa naisen hengen, tulee se keskeyttää. – Ja jos lapsi on kehitysvammainen, totta kai me olemme lapsen vanhemmat, ja meillä on vastuu ja halu ottaa hänet, ihan kuin jos olisin itse kantanut hänet, Anne toteaa.
Vaikka aiemmin Suomessa kävi ulkomaalaisia sijaissynnytyshoidoissa, voisi ulkomailta Suomeen mahdollisesti suuntautuvaa kohdunvuokrausturismia heidän mielestä rajoittaa säädöksin.
Anne ja Simo ovat tietoisia esitetyistä ongelmista mutta yhtyvät ETENEn lausunnossa esitettyyn näkemykseen, jonka mukaan sijaissynnytystä ei tulisi kieltää vain sen takia, että asiaan liittyy vaikeita kysymyksiä. Heidän mielestään on tärkeä arvioida kokonaisuutta ja siten myös sijaissynnytyksen sallimisen positiivisia puolia. – Sijaissynnytysprosessi ei saakaan olla helppoa. Haluamme, että kaikki asiat otetaan tarkasti huomioon, muttei pidä turhaan maalata piruja seinille, he toteavat. Mahdollisten riskien pelossa ei heidän mielestään tule kieltää sellaista, joka voisi tuoda valtavan paljon hyvää monelle ihmiselle ja auttaa lapsettomuudesta kärsiviä. Pariskunnan mielestä sijaissynnyttämisen salliminen voisi myös olla tapa kohtuullistaa joidenkin vanhemmuutta toivovien odotusaikaa, etenkin kun adoptio voi kestää useita vuosia.
Sijaissynnytystä on niin Suomessa kuin ulkomailla kritisoitu siitä, että se esineellistää sijaissynnyttäjänä toimivan naisen ja asettaa hänet alttiiksi painostukselle. Hämäläisistä tämä näkökulma on loukkaava. – Henkilökohtaisesti pidän tätä näkökulmaa todella loukkaavana. Jos joku ihminen on valmis tekemään maailman suurimman palveluksen ja jaloimman teon, niin miten se on alistavaa ja välineellistävää? Tämä nainen, oli hän tuttu tai tuntematon, ja joka synnyttäisi meidän lapsen, totta kai hän säilyisi aina hyvin merkityksellisenä meidän elämässä. Totta kai olet kiitollinen ihmiselle, joka tekee jotain tällaista, Anne toteaa. Anne ja Simo ovat pohtineet asiaa paljon. – Kukaan meistä, jotka ovat valmiit lähtemään tähän, ei lähde kevyin perustein. Olemme joutuneet miettimään, mitä sijaissynnytys tarkoittaisi meille, meidän läheisillemme ja lapsellemme. Olemme myös punninneet sitä perimmäistä ajatusta, miksi haluamme lapsen, ja jo tähän mennessä olemme käyneet raskautta läpi paljon enemmän kuin moni raskaaksi tuleva tai lapsen synnyttävä, Anne toteaa.
Toiveita lainlaatijoille
Anne ja Simo ovat suunnitelleet adoptiota ja toivovat voivansa aloittaa adoptioneuvonnan piakkoin. Pariskunta toivoo, että neuvonnasta on hyötyä myös mahdollista sijaissynnytystä ajatellen. – Jos sijaissynnyttäminen sallitaan, niin olisimme jo käyneet adoptioneuvonnan läpi. Osa neuvonasta olisi varmaankin samanlaista, pariskunta toteaa. – Optimistisesti toivomme, että laki hyväksytään tämän hallituskauden päättymiseen mennessä, mutta tuntuu, että tämä asia ei yksinkertaisesti ole prioriteetti. Ymmärrämme, että meitä, joita tämä asia koskee, on lopulta aika vähän, mutta ei tämä ole kaikkein monimutkaisin asia, jota eduskunnassa on jouduttu pohtimaan, Anne ja Simo toteavat lopuksi.