Toiveena lahjoista suurin

 

Anne ja Simo Hämäläinen lapsettomuus simpukka 1:2012

 

Simo ja Anne Hämäläinen tapasivat 7 vuotta sitten opiskelijoina Lappeenrannassa. He muuttivat yhteen, sitten pääkaupunkiseudulle ja ulkomaankomennuksen jälkeen pari päätti, että on aika vakiintua: ostaa asunto, mennä naimisiin ja perustaa perhe.

Olimme puhuneet lapsista jo pitkään, ja häiden jälkeen oli tarkoitus yrittää lasta mahdollisimman pian. Toisin kuitenkin kävi, sillä muutama viikko häistä sain kuulla sairastavani aggressiivista kohdunkaulan syöpää. Haaveet lapsesta vaihtuivat epätietoisuuteen, häämatka Afrikkaan hiljaiseen ajomatkaan Naistenklinikalle leikkaukseen. Olin onnekas siinä mielessä, ettei syöpä ollut levinnyt ja leikkaus riitti hoidoksi, mutta kohdunpoisto oli ainoa vaihtoehto, Anne kertoo. Diagnoosista kohdunpoistoleikkaukseen kului ainoastaan kolme viikkoa. Koska syöpä ei ollut ehtinyt levitä, ei sädehoitoa tarvittu ja näin Annen munasarjat säästyivät.

Read More

Sijaissynnytys saa kannatusta

Helsingin Sanomissa 6.1.2013 kerrotaan sijassynnytyksen saavan kannatusta. Oikeusministeriössä päätetään tämän kevään aikana jätetäänkö laki nykyiselleen, vai aletaanko sen muuttamista valmistella. Yhdistyksemme vaatii, että lain muuttamista alettaisiin valmistella mahdollisimman pian. Olemme antaneet syksyn 2012 aikana oikeusministeriölle virallisen lausunnon asiaan liittyen (lausunnon tunnistesivu).

Kielteisesti sijaissynnytyksen laillistamiseen suhtautuu esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL. Lausunnossaan he katsovat, että kiel­lon jat­ka­mi­nen on vaih­to­eh­dois­ta “pa­ras, tur­val­li­sin ja sel­kein”.

Lue tästä esimerkkitarina siitä, kuinka sijaissynnytys on toiminut Suomessa yli kymmenen vuotta sitten. Lähde: Kodin Kuvalehti 14/2001

Read More

Sannan tarina

Mentyämme naimisiin aviomieheni kanssa, alkoi meillä, kuten useilla muillakin samassa elämäntilanteessa olevilla, vauvan odotus. Kun raskaus n 7kk odottelun jälkeen alkoi, olin onneni kukkuloilla! Vihdoin minustakin tulisi oikeasti äiti! Olen ammatiltani kätilö ja työskentelin lapsivuodeosastolla, jossa hoitelin vastasyntyneitä päivästä toiseen, joten en millään olisi malttanut odottaa, että vihdoin saisin ikioman vauvan.

Raskausaika meni normaalisti. Kun synnytys vihdoin käynnistyi raskausviikoilla 41+2, huokaisin helpotuksesta, sillä loppuraskaus oli ollut jo aika uuvuttavaa aikaa. Synnytys eteni ensimmäisistä kivuliaista supistuksista alkaen erittäin nopeasti. Minua tuli hoitamaan tuttu kätilö. Kärvistelin ja kävelin supistuksissani, ja pian sain toivomani epiduraalipuudutuksen. Synnytys eteni vauhdilla, ja jonkun ajan kuluttua vauvan sydänäänikäyrä oli hieman huonohkoa, joten minua ohjattiin aloittamaan ponnistaminen. Ponnistin, ja vauva tulikin hieman eteenpäin, mutta siihen se sitten jämähti. Otettiin avuksi imukuppi, mutta siitäkään ei ollut apua, joten minua alettiin pikaisesti kärrätä leikkaussaliin hätäsectiota varten. Huusin vielä tutulle työkaverille, että ”Kerro miehelle mitä tapahtuu”, ja sitten olinkin jo hississä. En jännittänyt hätäsectiota yhtään, sillä tiesinhän jo työni puolesta, mitä siellä tapahtuu. Minut nukutettiin, ja niin siellä syntyi 3 pisteen poika. Lapsi kiidätettiin heti hoitoon lastenosastolle; minä olin autuaan tiedoton tästä.

Read More